Ikähän on vain luku! Vai onko?

Jonkin aikaa sitten sain erään sähköpostiviestin. Otsikosta pystyin päättelemään, että kyse oli kiinnostuneesta potentiaalisesta hakijasta yhteen keskeneräisistä projekteistamme. Näin olikin. Henkilö kertoi lyhyesti kokemuksestaan ja päätti sanoen “Mutta olen 49-vuotias. Kannattaako minun hakea ottaen huomioon ikäni?”

Sain vatsakouristuksen tuosta viimeisestä kysymyksestä. Päättelin, että hän oli hakenut töitä jo pidemmän aikaa ja koki, ettei hän ikänsä vuoksi ole saanut jotakin näistä hakemistaan tehtävistä. Soitin kyseiselle henkilölle. Viestin kirjoittaja oli sopivan potentiaalinen ehdokas, joka oli innokas saamaan uusia haasteita, koska hän ei nykyisessä tehtävässään saanut tehdä, mitä hän halusi, IT:tä ja tekniikkaa! Nyt oli kuitenkin niin, että hän asui eri paikkakunnalla kuin ilmoitettu tehtävä, mutta hän sanoi, että muutaman vuoden kuluttua hän olisi valmis muuttamaan seuraavan toimen sijaintipaikkakunnan mukaan.

Tehtävässäni hakijavastaavana ikä tarkoittaa vain yhtä lukua. Asetan suuren painon sen sijaan sille, että hakijalla on asiakkaan pyytämää osaamista; meidän tilanteessamme tämä tarkoittaa teknisiä taitoja. Jos aion esitellä potentiaalisen tulevaisuuden työntekijän jollekin asiakkaistamme, haluan tietää, että hakija voi nähdä tulevaisuuden kyseisessä yrityksessä ja että tehtävä vastaa visiota, joka hakijalla on tulevaisuudestaan. Silloin luku passissa ei ole niin ratkaiseva.

Eräs viisas nainen sanoi kerran, että rekrytointiprosessi on kuin avioliitto; on valittava toisensa ja sanottava ‘tahdon’ työskentelystä samaa tavoitetta kohden. Näin ollen sen ei tarvitse olla elämänpituinen tarina, mutta kuitenkin on hienoa, jos näin käy.