”Mikset ole jo eläkkeellä? Olet jo tuon ikäinen…”

Tämä on varmaan viimeinen asia, jonka haluat kuulla haettuasi mielenkiintoiselta vaikuttavaa työpaikkaa ja saatuasi viimein kutsun haastatteluun. Tuskin haluat jäädä eläkkeelle, jos haet tosissasi työpaikkaa. Todellisuudessa ei ole suurta väliä, oletko 18, 30 vai 70. Jos haluat tehdä töitä ja sovit tehtävään, sinulla on tietenkin oltava samat mahdollisuudet kuin muillakin.

Miksi käytän juuri tätä ingressiä? Pitkä tarina on tiivistettävä lyhyeen pakettiin.

Viikko sitten sain haastattelun jälkeen LinkedInissä maininnan, jonka mukaan en syyllistynyt ”ikärasismiin”, mikä oli tietenkin hauska kuulla. Aiheesta kehkeytyi parin päivän mittainen keskustelu, jossa esitettiin monia mielenkiintoisia näkemyksiä. Kävi nopeasti ilmi, että monet olivat joutuneet kokemaan ikärasismia.

Mistä ikärasismi kumpuaa? Se määritellään iän perusteella tapahtuvaksi syrjinnäksi. Työpaikka voi jäädä ”vanhalta” henkilöltä saamatta iän vuoksi. Valitettavasti epäilen, että tätä tapahtuu jatkuvasti monissa eri yhteyksissä, erilaisissa rekrytointiprosesseissa ja kaikilla toimialoilla – niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Ajattele, millaista kokemusta ”vanha” kehittäjä, käyttöteknikko tai tukiasiantuntija voisi tuoda kehitystiimiin ja millaista lisäarvoa hän voisi antaa nuorille tekijöille.

Miten tämä koskettaa minua ja meitä? Onhan itsestään selvää, että ikärasismi on väärin.

Ruotsin läntisen alueen kehittäjien rekrytoinnista vastaavana konsulttina minun on hoidettava tämän hetken kysytyimpiä ehdokkaita alan monimutkaisimpiin tehtäviin. Kaikkein vähiten tarvitsemme oikeiden osaajien syrjintää vain sen perusteella, että joku on liian ”vanha” tai toisaalta liian ”nuori” tai että hän on mies tai nainen. Valinta on tehtävä osaamisen, ei minkään muun perusteella.

Mainitsin kirjoituksen alussa LinkedIn-keskustelun, jossa nousi esiin yleinen käsitys meistä rekrytoijista: olemme nuoria, huolimattomia, arvostelukyvyttömiä ja röyhkeitä kaikkia ihmisiä kohtaan, vaikka nämä vastaisivat täydellisesti vaatimusprofiilia. Nämä käsitykset tulivat todella esiin keskustelussa. Toisin sanoen myös me rekrytoijat altistumme ikärasismille ja ennakkokäsityksille. Haluan hieman korjata tätä käsitystä arvoistamme ja siitä, miksi toimimme niin kuin toimimme.

Henkilökohtaisesti pyrin aina pitämään mielessä, että kanssani istuu ihminen eikä pelkkä tilastollinen numero. Olen todella sitä mieltä, että kollegani tällä alalla ovat kaikkea muuta kuin ”nuoria, huolimattomia, arvostelukyvyttömiä ja röyhkeitä”. Uskon ja toivon, että edustamme juuri päinvastaista!

Mikä on pohdintamme lopputulema?

Ehdotan, että jätämme syrjinnän taakse ja annamme rekrytoijina, ehdokkaina ja esimiehinä yhtäläiset mahdollisuudet kaikille iästä ja sukupuolesta riippumatta!